Mitä tuo lysti maksaa?

Aika moni kenelle olen kertonut tulevasta retkestä on kiinnostunut kuulemaan kuinka paljon matka maksaa. Kustannukset alkavat olla aika hyvin selvillä jo, osa maksettunakin - Peak Planetin depostit ja lennot.

Suurimmat kuluerät on tietenkin lennot sekä itse matka. Peak Planetin paketti tuli maksamaan 2566 euroa per henkilö. Tähän hintaan sisältyy:

Lennot varattu!

• lupamaksut kiipeilystä Kilimanjarolla
• täysihoito kiipeilyn ajan (6 yötä vuorella ruokineen)
• oppaiden ja kantajien palvelut
• kuljetukset hotellilta kiipeilyreitille ja takaisin
• lentokenttäkuljetukset
• kolme yötä hotellissa (kaksi ennen kiipeilyä, yksi palatessa)
• kaksi illallista hotellissa, kolme aamiaista
• päivän Arushan safari (sisältäen lounaan) 

Lentojen hinnaksi per henkilö tuli 988 euroa - KLM vie ja tuo Amsterdamin kautta Kilimanjaron kentälle. Lennot on jo ostettuna. 

Pakollisia maksuja mitä hintaan ei sisälly tulee jonkin verran:

• viisumi (hankitaan kentältä) noin 44 euroa
• pakollinen matkavakuutus (meillä on vuoden vakuutukset jotka kattaa tämän)
• kuljettajille ja oppaille paikan päällä maksettavat tipit, noin 250 euroa

Kuva: Peak Planet - leiri Kilimanjarolla

Pyöreästi siis per henkilö hinnaksi tulee noin 3850 euroa. Käyttörahaa ei retkellä kauheasti tarvitse - vuorenrinteillä ei turistikrääsäkauppoja ole eikä baarejakaan jossa voi käydä levähtämässä ja juomassa pari kaljaa. Safarinkin on tiivis päivän paketti joka keskittyy eläimiin joten ostosmahdollisuudet on sieläkin nolla. Koko matkan aikana meillä on vain yksi vapaapäivä ennen huipulle lähtöä. Saavumme iltalennolla joten tästä syystä buukkasimme ylimääräisen hotelliyön jotta voimme käyttää tuon kiipeilyä edeltävän päivän lepoon. KLM lennot saapuu aina vasta illalla joten ei oikein innostanut idea että heti seuraavana päivänä pitäisi aloittaa pitkä vaellus. Pakko saada siis elpyä lentomatkasta ja lepäillä päivä. Majoitumme Marangussa joten vapaapäivän aikana pääsee tutustumaan kaupunkiin myös. 

Käyttörahaa tietenkin jonkin verran pitää mukana olla. Lisäkustannuksia tulee myös varustehankinnoista joista postaan lisää myöhemmin. Tietenkin myös kokonaiskustannuksissa on huomiotava myös se mitä kotona tarvitaan meidän ollessa poissa - koirien hoidonjärjestäminen varmasti isoin yksittäinen menoerä tässä asiassa. Karkeasti siis jos arvoisin - matka kaikkinen kustannuksineen tulee olemaan noin 5000 euroa per henkilö. Euromääräisenä iso summa mutta näin kun kokemuksena ja kokonaisvaltaisena hyötynä itselle ajattelee - kyllähän tuon summan voisi paljon huonomminkin käyttää. 

Yllättäen pidänkin BodyPumpista

Olen nyt kolme kertaa käynyt tuola Vidassa torstaisin BodyPump tunnilla. Ensimmäisen kerran jälkeen saatoin jopa treenikavereille Hannalle ja Johannalle mainita että "ei oo mun juttu, en tuu tänne enää koskaan". Olen surullisen kuuluisa siitä etten omista ensimmäistäkään lihasta, varsinkaan yläkropassa. Jotenkin en siis ihmettele että ensimmäisen kerran jälkeen fiilikset oli - never again. Seuraavana päivänä vielä vahvemmin koska sattui käsiin ja jalkoihin - hyvä kun kahvikuppia jaksoi nostaa. Päätin kuitenkin mennä toisenkin kerran ja kolmatta kertaa ei tarvinnut edes miettiä. Ensimmäisen kerran fiiliksiä latisti luonnollisesti taas kerran se että iso osa tuntia meni sähläämiseen painojen vaihtojen kanssa. Nyt kun tunnin kulku on tullut tutummaksi osaa jo miettiä valmiiksi mitä tarvitsee ja missä kohtaan.

Oman kolmen kerran kokemuksen perusteella tuo tunti on ihan loistava kaikille. Ihan siitä syystä että voit ladata omaan pisteeseen painoja ja tankoja laidasta laitaan sekä käyttää niitä oman kunnon ja fiiliksen mukaan. Ei tarvitse rehkiä äärirajoilla tai heittää tankoa nurkkaan kun ei jaksa -  vaan voi vaihtaa kevyempään ja tietty päin vastoin - jos tuntuu että painoa ei ole tarpeeksi helposti vaihdat lisää hanaa kun olet tunnin alussa kerännyt eteesi eri painoisia kiekkoja, tankoja ja käsipainoja. Liikesarjat on helppoja - kikkailua ja rytmitajua ei tarvitse olla joten ilman sekoilua ja kompastumista omiin jalkoihin selviää. Lemppariksi on muodostunut hauiskääntö, se on mukavaa. Punnertamista inhoan. Onneksi senkin voi tehdä monella tapaa. Tunnilla on motivoiva vetäjä kuten BodyCombat tunnillakin joka korjaa tekemistä tarvittaessa. Se oli kyllä ihan totta mitä kaverini Hanna sanoi kun ensimmäistä kertaa tuonne mentiin että tuloksia alkaa tulla alussa aika äkkiä ja nopeasti voi lisätä painoja. Tänään lisäsin volaa jo ja ei ollut huono päätös. Löysin tämän lyhyen esittely videon Les Mills BodyPumpista - kannattaa katsoa!

Tämän päivän BP HeiaHeiaan merkattuna -
fiilis täys kymppi.

Toinen juttu mistä pidän ja minkä hiljattain löysin on HeiaHeia sovellus. Olin etsiskellyt jo tovin jotain näppärää työkalua jonne kirjata omia treenejä. Itselleni seuranta on osa motivointia - ihan siksi että haluan nähdä että teen jotain. HeiaHeia on tähän varsin näppärä. Kirjaan ylös päivitäiset jutut - melko ylimalkaisesti mutta pääasia on että kirjaa ja voi itse katsella mitä sitä on tehnyt.

Näistä postiivisista asioista huolimatta masentaa tuo fakta että sää muuttuu koko ajan sateisemmaksi, pimeämmäksi ja kohta on talvi… Epämiellyttävää mutta onneksi on tuo liikuntakeskus missä voi käydä vaikka tuuli tuivertaa, sataa ja on kylmä. Koiralenkitkin aikaistuu ja pian pitää ryysiä suoraan kotia tullessa metikköön jos meinaa vähänkin päivänvalon aikaan ulos päästä. Talvea tosin odotan nyt ensimmäistä kertaa sillä en todellakaan pidä lumesta ja kylmästä. Pakko on sekin mörkö voittaa sillä eihän sielä vuorella mikään lämmin ole joten pakkasen sietoa on sitäkin pakko tässä kasvattaa...

Nuuksiossa lauantairetkellä

Käytiin kaveriporukalla viettämässä päivää Nuuksiossa. Sää oli ihan paras patikointiretkelle ja kolmisen tuntia saatiin helposti vierähtämään reissulla. Ihmisiä oli todella paljon liikkeellä - kokeneemmat Nuuksion kävijät osasivat kertoa että koskaan eivät ole nähneet sielä niin paljoa porukkaa. Parkkipaikat oli aivan tukossa. Liekkö syynä ollut että kadonneen Nelan etsinnät ovat houkutelleet alueelle poikkeavan paljon väkeä, muitakin kuin etsintään osallistua. Väen paljoudesta huolimatta oli oikein mukava päivä, hienot maisemat ja loistavaa seuraa tietenkin - viiden naisen ja kolmen koiran joukkueen vahvuudella oltiin liikkeellä. Kierisimme neljän kilometrin Haukankierroksen. Oikein mukava reitti, sopivasti nousua ja laskua sekä hyvin leppoisaa etenemistä. Kuvat kertoo enemmän kuin sanat, kaunistahan sielä on luonnon keskellä! Minulla on testissä Sonyn RX100III kamera tällä hetkellä jolla kaikki kuvat otettu. Näppärä peli kyllä!

Viesti vuorelle mukaan

Vien mukanani vuorelle viestin joka on niin tärkeä että edes se Afrikan katto ei ole tarpeeksi korkea ja näkyvä paikka sitä julistaa. Hyvä alku kuitenkin ja toivottavasti viesti näkyy sieltä selkeästi, laajalle ja ihmiset sen kuulevat.

Olen jo aikaisemmin maininnut kirjoittavani myös toista blogia. Tassunpohjia blogi keskittyy koira-aiheen ympärille ja erityisen lähellä omaa sydäntä on kodittomat koirat ja niiden auttaminen. Kodittomia koiria voi auttaa erityisen hyvin valistamalla ihmisiä steriloimaan koiransa. Koiria on maailmassa ihan liikaa nykyisellään ja steriloimattomat koirat lisääntyy; oli sitten kyseessä vapaana kulkevat koirat tai ihan lemmikkikoirat joille vahinkoja sattuu. Meillä Suomessa kodittomien koirien ongelma ei ole niin näkyvä, mutta jo Euroopassa tilanne on järkyttävä - koko maailmassa sanoinkuvaamattoman kauhea. Kyse ei ole muutamista tuhansista koirista - vaan sadoista miljoonista koirista. Kodittomana syntyneen, kadulle tai koiratarhoille hyljätyn koiran kohtalo on harvoin muu kuin kuolema. Joko sinne kadulle sairauksien, onnettomuuksien, luonnonolosuhteiden, ihmisen aiheuttaman julmuuden vuoksi tai lopetettuna koiratarhoille. Moni ajattelee että ratkaisu kodittomien koirien on ongelmaan on että "tapetaan ne kaikki". Tappaminen ei kuitenkaan ratkaise mitään sillä koiria hyljätään koko ajan lisää ja niitä syntyy koko ajan lisää. World Health Organization on myös linjannut että ainoa kestävä ratkaisu on sterilointi. Kun koirat - ja kissatkin, eivät enää voi lisääntyä - ongelma ratkeaa ajan kanssa itsestään. Kun ihmiset steriloivat lemmikkinsä ei vahinkoja pääse sattumaan eikä populaatiot kasva. Suomessa vaikka ei koiraongelmaa ole, meillä on valtava ongelma kissojen kanssa. Maaseudulla varsinkin kissat kulkevat vapaana, steriloimatta ja ei-toivottuja pentueita syntyy. Suomessa eläinsuojelu joutuu lopettamaan noin 10000 kissaa joka vuosi. Ei ollenkaan hyvä juttu.

Haastattelin toisen blogini puolella Rescueyhdistys Kulkurit ry:n silloista varapuheenjohtajaa Taijaa kesäkuussa. Lue tuo kirjoitus täältä ja saat hyvän taustatiedon siitä mitä kyseinen yhdistys on viime aikoina menestyksekkäästi tehnyt sterilointikampanjoiden eteen - ja miksi. Kulkureilla on käynnissä pitkäaikainen projekti #spayone. Tarkoitus varainkeruun lisäksi sterilointeja varten Romaniassa myös kiinnittää ihmisten huomiota asiaan ja tuoda näkyvyyttä sille kuinka kestävää eläinsuojelutyötä voi tukea - sekä tietenkin huolehtia oman lemmikin steriloinnista.

Juttelin tuossa muutama ilta sitten Kulkureiden toiminnanjohtajan Sallan kanssa tästä heidän hankkeestaan sekä omasta projektistani kiivetä mäen päälle. Oma motivaationi vain kasvaa kun saan viedä Kulkureiden viestin mukanani ja seisoa huipulla kyltin kanssa joka muistuttaa ihmisiä että eläinten sterilointi pelastaa henkiä. Erityisen hienon fiiliksen asiaan tuo tietenkin että voin omakohtaisesti näin kiittää Kulkureita edistyksellisestä ja kestävästä työstä eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi.

Kyltti reppuun siis!

Lue lisää:

Rescueyhdistys Kulkurit ry - tietopaketti steriloinneista
#spayone kampanjan Facebook-sivut

SportsTracker - uusi ulkoilukaveri

Lenkki metsässä Jimin kanssa SportsTrackerin näkökulmasta

Metsäkaveri Jimi 

Latasin puhelimeeni SportsTracker appsin ja se on huippu kiva! Tulee kävellessä tuijoteltua puhelimen screeniä vähän liikaa, jotenkin se on vaan hauskaa seurata kuinka nopeasti nyt etenee ja missä. Tuola metsässä myös oiva apuväline suunnistamiseen, on sentään joku käry missä menee. Omaan sangen huonon suuntavaiston ja helposti kadotan mistä tulin ja minne päin pitäisi mennä jotta kotio pääsee vaikka samoja polkuja on aikaisemminkin kulkenut. Nyt on onneksi vielä sen verran valoisaa kun tulee kotiin että ehtiikin hyvin tuonne metsään kulkemaan eikä tarvitse pimeässä mennä. Meidän lähellä on paljon metsää ja ulkoilureittejä joten hyvä on kulkea. Tänään otin SportsTrackerin lisäksi ulkoilukaveriksi Jimi koiran pienelle metsälenkille; hän on koiristamme kooltaan pienin ja ketterin - oiva kaveri siis kulkemaan poluilla ja poikkeamaan niiltä vähän haasteellisempaan maastoon.

Tuon SportsTrackerin latasin siksi että halusin alkaa pitää liikuntapäiväkirjaa. Syy tähän jälleen kerran se motivaation ylläpitäminen sekä tietenkin yleisseuranta siihen että liikkuu monipuolisesti. Sykemittari olisi varsin hauska laite vielä lisäksi tähän seurantaan. Älylaiteaikakauden elämä on kyllä varsin hienoa varsinkin tälläisissä projekteissa kun appseja on tähänkin hommaan. Ei tarvitse kartasta mittailla matkoja paljonko kuljet, kellottaa aikaa ja tehdä excel taulukkoja seurantaan. Trackeri vaan pyörimään ja siinä kaikki.

Huomenna mennään taas Vidaan - tällä kertaa testissä Bodypump tunti!

Eka BodyCombat tunti potkittu läpi

Tänään olin kaverini Johannan kanssa Liikuntakeskus Vidassa BodyCombat tunnilla. Ihan hyvin se tunti meni vaikka ensimmäisen vartin jälkeen jo mietin että "joko saa lähtee". Olihan se tälläiselle liikumattomalle aikamoinen rysäys. Ohjaaja oli hurmaava ja pirteä - hänen liikkumista oli ilo seurailla. Näin ensikertalaisena tunnin ainoa miinus oli se että aikaa ja omaa energiaa meni paljon seuraamiseen että pysyy liikesarjoissa mukana - mutta sehän nyt on joka tunnilla varmasti kaikille se haaste. Tunneista saa varmasti jatkossa paljon enemmän irti kun kuviot tulee tutuksi ja voi keskittyä tekemiseen eikä miettimiseen; "mikä on oikea jalka, eiku vasen taakse, oho vasen koukku ei kun, mikä saksihyppy…."

Plussaa oli ehdottomasti se potkiminen ja lyöminen. Ei niinkään että nyt aggressioita haluaa näkymättömään viholliseen purkaa mutta jotenkin se on vaan kivaa. Sali oli onneksi tarpeeksi avara tuohon hommaan eikä tarvinnut miettiä osuuko potku naapuriin. Tietenkin sitä piti sinne takariviin ängetä - jo siksikin ettei häiritse muita - eikä tarvitse nähdä itseään peilistä. Se olisi kestämätön paikka ainakin itselleni näin alkuvaiheessa - alkaisin tuijoittaa peliin tietoisena siitä että tuo peilikuva näyttää ihan kauhealta. Vettä muuten meni ihan reippaasti tuntisen aikana. Tunti tosiaan alussa tuntui todella rankalta niin kyllä se läpi meni. Missään vaiheessa ei tullut fiilistä että täytyisi jättää seuraava vartti väliin ja mennä nurkkaan istumaan. Tehoja voi itsekin säätää oman kunnon mukaan, pääasia että yrittää - eikö vain? Pidin erityisesti siitä kun ohjaaja puhui tunnin aikana omista henkilökohtaista vastustajista joita vastaan taistellaan. Sekin auttoi pitämään tavoitetta mielessä. Ensin ajattelin että minun vastustaja on se vuori minne tässä nyt treenataan että huipulle päästään - mutta sitten tajusin että ei se vuori ole minun vastustaja - vaan se vuori on kumppani. Oma vastustaja on oma itse ja oma pää joka kyseenalaistaa että onko musta tähän?

Treeniselfietä ei nyt jaettavaksi asti ole, eikä mitään kuvamatskua tunnilta. Sen sijaan lainasin netistä kuvan siitä millaiselta tuo BodyCombat parhaimmillaan näyttää. Takuulla mennään ensikin sunnuntaina! Ihan loistavaa että tunti on juurikin sunnuntai-iltana - sellainen aika jolloin lähes poikkeuksetta on takuulla vapaana. Hiki tuli ja onneksi kotona oli sauna tulilla kun kotia pääsin. Huomenna saattaa koskea kinttuihin ja käsivarsiin.

Rajasaaressa 3.10.2015

Muu valmistautuminen viikonlopun aikana on ollut aika leppoisaa. Koirien kanssa kävelyä ja kiviä reppuun menoa. Eilen käytiin kavereita tapaamassa vinttikoirien kera Rajasaaren koirapuistossa. Oiva paikka, myös omistajan liikkumisen kannalta. Yleensähän koirapuistoissa omistajat vaan pönöttää jossain koirien rallatessa. Rajasaaressa pääsee itsekin kävelemään vaihtelevassa maastossa kun puisto on sen verran iso, metsäinen ja kallioinen. Kävely reppu selässä on myös korkattu. Matka ei ollut pitkä, vartin verran ja painoa kolmisen kiloa mutta siitä se lähtee. Tuo on loistava tapa moneltakin kantilta, verkkaiseen kävelytahtiin tulee lisää tehoa ja sielä vuorivaelluksella täytyy kantaa omat päivän kamat leiriltä toiselle niin tuleepahan siihenkin totuttua.

Ensi viikolla ainakin luvassa ihan salitreeniä - ja saliselfie. Stay tuned!

Hyvin suunniteltu - puoliksi tehty!

Kuntoprojekti on vauhdissa, ainakin teorian ja suunnittelun tasolla. Facebook on oiva apuri tässäkin; omalla seinälläni ja yksityisviestein olen apua projektiin huudellut - ja huutooni on vastattu!

Ikioma kortti :)

Konkreettinen askel on otettu siinäkin mielessä että kävin tekemässä vuoden sopparin Liikuntakeskus Vidaan.  Täällä on sitten tarkoitus viettää aikaa. Ensimmäistä kertaa meinasin nyt sunnuntaina mennä - heillä on vallan sopivaan aikaan sunnuntai-iltaisin Les Mills Bodycombat tunti. Tuo innosti tuntikuvauksen perusteella, saa purettua niitä piiloaggressioitakin siinä potkiessakin. Kaveri tunnille löytyi jolla omana projektina myös kunnonkohotus.

Raput versus hissi

Vidassa on tarkoitus käydä nyt alkuun minimissään kaksi kertaa viikossa, Bodycombat tunnilla sunnuntaisin ja ihan salilla vähintään kerran viikossa. Muuten sitten kävellä ja kävellä ja kävellä. Koirien kanssa tai ilman. Onneksi mulla on näitä liikuntaa harrastavia kavereita lähellä jotka ovat suostuneet raahaamaan mua perässään myös ja antaneet vinkkejä. Kyykkyjä kuulemma kannattaa tehdä ainakin. Töissä olen koittanut ottaa tavaksi kävellä portaat neloskerrokseen hissin sijaan. Every little helps! Vuoden aikana haluaisin myös päästä kokeilemaan erilaisia lajeja. Seinäkiipeilyä ainakin on pakko päästä testaamaan.

Olen saamassa apua projektiin mahdollisesti myös ihan oikealta personal trainerilta mutta tästä lisää myöhemmin. Huippujuttu että joku ammattilainen vähän katsoisi perään, antaisi vinkkejä oikeasta treenistä ja muutenkin tukisi asiassa. Rapakuntoinen nainen keski-iän kriiseissään tuskin ilman piiskuria edes täyttömäen päälle kiipeää.