torstai 5. toukokuuta 2016

Helatorstaita ja aurinkoa Sipoonkorvessa

Puoliso & koira 
Komiampaa keliä ei varmaan olisi voinut toivoa tälle päivälle! Olin puolison ja kahden koiramme kanssa kiertämässä Sipoonkorven Kalkkiruukin luontopolun. Oli varsin hyvä idea lähteä liikkeelle heti aamutoimien jälkeen sillä tuohon aikaan poluilla oli vielä hyvin väljää eikä parkkipaikkaa tarvinnut etsiä. Toinen meininki oli kun teimme lähtöä kotiin puolen päivän jälkeen, ihmisiä alkoi olla melko lailla liikkeellä kävellen ja pyörillä sekä parkkipaikat aivan tukossa. Luonnollisesti ei mikään ihme ottaen huomioon sään ja pyhäpäivän. Ihan kunnolla tuli hiki, t-paita päällä puoliso meni koko matkan. Itselläni oli kuoritakki päällä ihan varmuuden vuoksi jos metsässä onkin viileää :) Varmaan ensimmäisen kolmen sadan metrin jälkeen totesin että ei ole viileää ja sulloin takin reppuun.

Pelottavat rappuset 
Yksi havaittu reittimerkki


Reitti oli maastoltaan mukavan vaihteleva. Nousua, laskua ja tasaista. Polut oli hyvässä kunnossa, joskin muutamassa paikkaa joutui loikkimaan märempien paikkojen yli. Reitti-infossa olikin kerrottu että polun portaita sekä reittimerkintöjä parannellaan ja parannusta todellakin tarvitaan. Reittimerkinnät olivat aika kehnot ja välillä katosivat täysin. Mekin lähdimme pariin otteeseen ihan väärään suuntaan mutta aika nopeasti sitä sitten oivalsi ettei suunta voi olla oikea. Emme olleet ainoat jotka hairahtuivat oikealta polulta, ihmisiä palaili takaisin ohjeistaen muita että "tuo ei ole oikea suunta" tehtyään u-käännöksen jossain kohtaa. Kärsin jossain määrin korkean paikan kammosta ja muutama tilanne tuli eteen.... En niinkään korkeita paikkoja kammoa mutta esimerkiksi huonokuntoisten jyrkkien, kaiteettomien portaiden meneminen alas ottaa tiukille kuten myös kohdat jossa polku menee liian lähellä kallion reunaa. Onneksi on aina jossain joku toinen polku ja rappusetkin pääsee hätätilassa alas vaikka istumalla :)  Reissun pituudeksi meillä tuli muutaman väärän suunnan kanssa 5,3 kilometriä ja aikaa kului noin 2h20min. Pari pientä taukoa pidettiin, juotettiin koirat ja itsemme sekä söimme välipalaa. Koirat tykkäsi kovasti retkestä, meillä oli mukana Musti ja Jimi.  Kumpikin on todellisia eräkoiria ja viihtyvät loistavasti metsässä. Luontopoluilla ei tietenkään saa koiria vapaana pitää mikä heitä harmitti sillä olisivat mielellään rallattaneet ympäri metsää ja kallioita. Nauttivat olostaan kyllä uusia hajuja nuuhkiessaan.

Polar Flown tallentamaa statistiikkaa

Testasin retkellä nyt ensimmäistä kertaa kunnolla myös ostamaani Polar M400 GPS-juoksukelloa. Sykevyön puin päälleni mutta ilmeisesti en osannut synkata sitä oikein koska sykkeet ei tulleet tallennettua. Täytyy varmaan lukea ne käyttöohjeet paremmin. Reitin sain tallennettua kyllä! Hyvä peli on, täytyy nyt vaan kunnolla perehtyä sen käyttöön ja ominaisuuksiin.

Vasen jalkani alkoi oireilla noin tunnin kävelyn jälkeen, hieman nilkan yläpuolella ulkosyrjässä alkoi tuntua kipua mikä voimistui koko ajan. Pysähdyin pariinkin otteeseen katsomaan että hankaako joku vai mitä. Kenkien pitäisi jo tässä vaiheessa olla aika hyvin sisäänajetut, mutta jotenkin tuntui siltä että kengistä se johtui. Vauhtia ei kipu haitannut mutta joka askel varsinkin reitin lopulla alkoi olla jo todella epämukavaa. Nyt useampi tunti myöhemmin alue on vähän turvoksissa, alkaa muodostaamaan mustelmaa ja on hyvin kosketusherkkä. Täytyy tarkkailla tilannetta. Kilimanjarolla tuollainen vaiva on takuulla sellainen mikä stoppaa reissun parin päivän jälkeen viimeistään. Selvitellään missä vika. Sen verran lämpö ja kävely vei mehut että kotona nukahdin päiväunille kesken Ricky Gervaisin uuden leffaan Special Correspondents. Leffassa ei ollut vika vaan väsähtäneessä nelikymppisessä! Leffa kannattaa katsoa ja tuo reitti käydä kävelemässä, loistavaa ajanvietettä kumpikin.