Pre climb Kilimanjaro - päivät ennen starttia

Kuten jo aikaisemmassa vinkkipostauksessa mainitsin, välipäivä kannattaa pitää kun Kilimanjarolle lähtee. Erityisesti siinä tapauksessa jos käyttää KLM yhteyttä Amsterdamin kautta kuten valtaosa taitaa tehdä. Meidän koko 13 hengen ryhmä saapui samalla lennolla, tosin ensimmäistä kertaa tavattiin vasta bussikuljetuksen lähtöä odotellessa. Lento saapui Kilimanjaron kentälle kello 1945. Matkaa oli taitettu siinä vaiheessa jo tunti poikinensa; oma herätyskello herätti aamulla 0400 jälkeen. Istumista oli saanut siis harjoittaa ihan tarpeeksi. Meillä oli tietysti puolellamme kuitenkin lyhyempi matka kuin Yhdysvalloista lentäneillä, joita rasitti myös huomattavasti pidemmän matkan lisäksi aikaero. Helsinki ja Kilimanjaro ovat samalla aikavyöhykkeellä joten lisärasitetta matkaväsymykseen ei omalle kohdalle tullut.

Banaanit kypsyy

Maahantulomuodollisuudet veivät aikansa kentällä. Viisumin saaminen tapahtui kolmen pysähdyksen taktiikalla. Ensin jonotettiin ykkösluukulle, jossa viisumi maksettiin; 50 dollaria. Sitten siirryttiin jonottamaan kakkosluukulle, jossa otettiin valokuva sekä tehtiin passiin liimattava viisumi. Tämän jälkeen kolmas jonotus vielä yhdelle luukulle, jossa saapuvista otettiin vielä arkistoon valokuva sekä sormenjäljet. Tämän jälkeen päästiin noutamaan matkatavarat, sekä odottelemaan muiden samalla lennolla saapuvien retkeläisten pääsemistä muodollisuuksien ohi bussiin. Muutama tunti meni odotellessa, jonka jälkeen oli edessä vielä 2,5 tunnin kuljetus hotelliin. Yö oli pitkällä hotelliin saapuessa. Muutaman kaljan jälkeen baarissa matkakumppanien kanssa jutellessa oli aivan valmista kamaa nukkumaan. Onneksi siis aamulla ei tarvinnut herätä kelloon ja aloittaa urakkaa, vaan sai rauhassa makoilla, sortteerata tavaroitaan ja miettiä, kuinka päivän viettäisi. Kukonlauluun kyllä herättiin, sillä läheisen kylän eläimet aloittivat päivänsä hyvissä ajoin äänekkäästi keskustellen.

Syvästä yöunesta ja leppoisasta aamusta huolimatta pitkä istuminen tuntui kyllä kropassa. Pää huusi raitista ilmaa ja oli pakko päästä ulos hengailemaan jäseniä oikomaan. Buukkasimme hotellista oppaan ja lähdimme osan ryhmästämme kanssa retkelle läheisille vesiputouksille, kahvi- ja banaanitiluksille sekä chagga-heimon kylään. Oli todella mukava neljän tunnin retki! Vesiputouksille menessä sai tosiaan jalat kyytiä jyrkkien rappusten muodossa alas - ja ylös. Tämän jälkeen vierailimme läheisellä kahvi- ja banaaniplantaasilla. Opimme, kuinka kahvista tulee kahvia ja miksi kahvia sekä banaaneja kasvatetaan yhdessä. Kyseinen plantaasi toimii myös koulutustarkoituksissa ja sen avulla jaetaan tietoa viljelystä alueen pienkasvattajille. Paikallinen kahvi oli sen verran maukasta, että tilattiin sitä oppaaltamme Johnilta kilo mukaan kotiin viemisiksi. Kahvittelun jälkeen kävimme vielä hotellimme vieressä sijaitsevassa chagga-heimon museokylässä kuuntelemassa heimon historiasta.

Kahveepaussi

Pavuista kahviksi

Illalla, ennen yhteistä illallista meillä oli yhteinen pre climb-tapaaminen. African Walking Companyn koordinaattori Jackson kävi yksityiskohtaisesti läpi mitä seuraavat päivät tulevat pitämään sisällään. Vastaava infotilaisuus pidettiin joka ilta vuorella, jossa pääopas Charles kävi läpi seuraavan päivän ohjelman, antoi vinkkejä säätilasta ja miten kannattaa pukeutua sekä kuinka hommat etenee. Hotellin infotilaisuudessa myös saatiin käyttöömme vuokratut tarvikkeet. Itse oli vuokrannut makuupussin ja kävelysauvat. Siinä vaiheessa vähän kadutti, että olin pakannut mukaan ilmalla täytettävän makuualustan. Vuokrattava kunnon paksu aluspatja olisi ollut niin paljon parempi!

Ensimmäisten päivien aikana ehti tutustua myös retkikuntamme jäseniin. Mukanamme matkusti yli 40 henkisen henkilökunnan kanssa 11 kiipeilijää. Aivan loistavia tyyppejä kaikki!

Chagga-heimon aarteita

• Isä ja tytär Georgiasta Yhdysvalloista. Matkaan oli lähdetty tyttären valmistuttua collegesta isän luvattua matkan "ihan minne tahansa". Tytär oli valinnut Kilimanjaron. Hän oli myös retkikuntamme nuorin, 23-vuotias.
• Äiti ja poika Pohjois-Englannista. Äiti oli hiljattain jäänyt eläkkeelle ja halusi poikansa kanssa viettää lomaa yhdessä. 
• Neljän hengen porukka Washington DC:stä Yhdysvalloista. Kaksi heistä, mies ja vaimo olivat olleet tasan vuosi aikaisemmin samalla reissulla. Vaimo oli päässyt huipulle miehen yrityksyn katketessa aikaisemmin. Hampaan koloon oli jäänyt siis jotain ja matkaan päätettiin lähteä uudelleen. Mukana tällä kertaa myös vaimon sisko ja paras kaveri. 
•  Kolmen hengen perheporukka Lousianasta Yhdysvalloista; äiti, tytär ja äidin veli. Tytär oli kiivennyt Kilimanjarolle kolme vuotta aikaisemmin. Tämän porukan mies oli myös retkikuntamme vanhin, 68-vuotias. 

Matkassa mukana Nikon COOLPIX AW130-kamera.