Kuten blogin nimi & kuvaus jo paljastaa; kirjoittajana toimii piirun päälle nelikymppinen suoraan Vantaan Korsosta. Siviilissä uusioperheen pää - palkkatyössä myynnin parissa. Perheeseen kuuluu Puoliso joka on oleellinen osa Kilimanjaro-projektia kiipeilykumppanin ominaisuudessa sekä poikani iältään 15-vuotta ja 13-vuotta. Ihmisten lisäksi lauman jatkona viisi (yes - viisi!) koiraa sekä terraariota asuttava leopardigekko.
Blogin kuvaus paljastaa myös että bloggarin kunto on sangen kehno. En ole koskaan ollut liikunnallinen ihminen. Salit, jumpat ja harrasteet on aikuisiällä jääneet yleensä muutamaan kokeilukertaan. Yksin en varsinkaan saa aikaiseksi lähdettyä mitään liikkumista tekemään. Hyötyliikuntakin on olematonta - autolla ovelta ovelle. Koirien kanssa toki tulee käveltyä mutta aika verkkaistahan se meno on, ei hirveästi sykkeet nouse. Matkaa on siis vuoren huipulle pitkälti ja siksikin aikaa on varattu vuosi. Vaikka Kilimanjarolle kiipeäminen ei ole fyysisesti järjettömän rankka ja sopii muillekkin kuin todella kovakuntoisille kiipeilijöille - silti tarvitaan paljon ja vielä lisää työtä oman kunnon nostamiseen. Lisämausteena haasteeseen röökaamisen lopettaminen. Ensimmäistä kertaa vaeltamaan en ole lähdössä. Ennen lapsia ja nuorempana olen vaeltanut entisen kotimaani Englannin nummilla sekä tehnyt reissun Nepaliin. Puolisolla on kokemusta myös korkean paikan reissuista Perussa. Harrastuksena tämäkin aikanaan jäi, kuten myös ratsastus mitä nuorempana aktiivisesti tein. Liikunta tai hyvinvoinnin asiat ei siis oikeastaan kuulu elämääni yhtään millään tapaa. Tässä projektissa on myös tavoitteena se että elämästä tulisi terveellisempää ja liikunnallisempaa - keski-ikäistyvänä viimeinen hetki oikeastaan miettiä näitäkin asioita pidemmällä tähtäimellä.
Omista harrastuksista rakkain on koirat. Ei vain omat vaan kodittomien koirien asiat yleisesti. Olen kohta muutaman vuoden pitänyt koira-aiheista blogia; omista koirista, kodittomien koirien tilanteesta ja auttamisesta sekä muistakin ajankohtaisista koiramaailman asioista. Tassunpohjia blogiini pääset tutustumaan täältä.
Bloggaamaan tulevasta retkestämme innostuin siksi että uskon tämän toimivan myös itselle motivaattorina ja helpottaa pitämään tavoitteen mielessä. Vuosi on pitkä aika kun eteenpäin katsoo mutta äkkiähän se menee - ja helposti sitä alkaa miettimään että "on aikaa vielä, ei tarvitse treenata nyt heti". Tarkoituksena siis lopettaa röökaaminen, valmistautua, varustautua, nostaa kuntoa ja tutustua uusiin liikuntatapoihin.
Tervetuloa seuraamaan siis rapakuntoisen valmistautumista Korsosta Afrikan katolle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti