sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Eka BodyCombat tunti potkittu läpi

Tänään olin kaverini Johannan kanssa Liikuntakeskus Vidassa BodyCombat tunnilla. Ihan hyvin se tunti meni vaikka ensimmäisen vartin jälkeen jo mietin että "joko saa lähtee". Olihan se tälläiselle liikumattomalle aikamoinen rysäys. Ohjaaja oli hurmaava ja pirteä - hänen liikkumista oli ilo seurailla. Näin ensikertalaisena tunnin ainoa miinus oli se että aikaa ja omaa energiaa meni paljon seuraamiseen että pysyy liikesarjoissa mukana - mutta sehän nyt on joka tunnilla varmasti kaikille se haaste. Tunneista saa varmasti jatkossa paljon enemmän irti kun kuviot tulee tutuksi ja voi keskittyä tekemiseen eikä miettimiseen; "mikä on oikea jalka, eiku vasen taakse, oho vasen koukku ei kun, mikä saksihyppy…."

Plussaa oli ehdottomasti se potkiminen ja lyöminen. Ei niinkään että nyt aggressioita haluaa näkymättömään viholliseen purkaa mutta jotenkin se on vaan kivaa. Sali oli onneksi tarpeeksi avara tuohon hommaan eikä tarvinnut miettiä osuuko potku naapuriin. Tietenkin sitä piti sinne takariviin ängetä - jo siksikin ettei häiritse muita - eikä tarvitse nähdä itseään peilistä. Se olisi kestämätön paikka ainakin itselleni näin alkuvaiheessa - alkaisin tuijoittaa peliin tietoisena siitä että tuo peilikuva näyttää ihan kauhealta. Vettä muuten meni ihan reippaasti tuntisen aikana. Tunti tosiaan alussa tuntui todella rankalta niin kyllä se läpi meni. Missään vaiheessa ei tullut fiilistä että täytyisi jättää seuraava vartti väliin ja mennä nurkkaan istumaan. Tehoja voi itsekin säätää oman kunnon mukaan, pääasia että yrittää - eikö vain? Pidin erityisesti siitä kun ohjaaja puhui tunnin aikana omista henkilökohtaista vastustajista joita vastaan taistellaan. Sekin auttoi pitämään tavoitetta mielessä. Ensin ajattelin että minun vastustaja on se vuori minne tässä nyt treenataan että huipulle päästään - mutta sitten tajusin että ei se vuori ole minun vastustaja - vaan se vuori on kumppani. Oma vastustaja on oma itse ja oma pää joka kyseenalaistaa että onko musta tähän?

Treeniselfietä ei nyt jaettavaksi asti ole, eikä mitään kuvamatskua tunnilta. Sen sijaan lainasin netistä kuvan siitä millaiselta tuo BodyCombat parhaimmillaan näyttää. Takuulla mennään ensikin sunnuntaina! Ihan loistavaa että tunti on juurikin sunnuntai-iltana - sellainen aika jolloin lähes poikkeuksetta on takuulla vapaana. Hiki tuli ja onneksi kotona oli sauna tulilla kun kotia pääsin. Huomenna saattaa koskea kinttuihin ja käsivarsiin.

Rajasaaressa 3.10.2015
Muu valmistautuminen viikonlopun aikana on ollut aika leppoisaa. Koirien kanssa kävelyä ja kiviä reppuun menoa. Eilen käytiin kavereita tapaamassa vinttikoirien kera Rajasaaren koirapuistossa. Oiva paikka, myös omistajan liikkumisen kannalta. Yleensähän koirapuistoissa omistajat vaan pönöttää jossain koirien rallatessa. Rajasaaressa pääsee itsekin kävelemään vaihtelevassa maastossa kun puisto on sen verran iso, metsäinen ja kallioinen. Kävely reppu selässä on myös korkattu. Matka ei ollut pitkä, vartin verran ja painoa kolmisen kiloa mutta siitä se lähtee. Tuo on loistava tapa moneltakin kantilta, verkkaiseen kävelytahtiin tulee lisää tehoa ja sielä vuorivaelluksella täytyy kantaa omat päivän kamat leiriltä toiselle niin tuleepahan siihenkin totuttua.

Ensi viikolla ainakin luvassa ihan salitreeniä - ja saliselfie. Stay tuned!







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti