Plussaa oli ehdottomasti se potkiminen ja lyöminen. Ei niinkään että nyt aggressioita haluaa näkymättömään viholliseen purkaa mutta jotenkin se on vaan kivaa. Sali oli onneksi tarpeeksi avara tuohon hommaan eikä tarvinnut miettiä osuuko potku naapuriin. Tietenkin sitä piti sinne takariviin ängetä - jo siksikin ettei häiritse muita - eikä tarvitse nähdä itseään peilistä. Se olisi kestämätön paikka ainakin itselleni näin alkuvaiheessa - alkaisin tuijoittaa peliin tietoisena siitä että tuo peilikuva näyttää ihan kauhealta. Vettä muuten meni ihan reippaasti tuntisen aikana. Tunti tosiaan alussa tuntui todella rankalta niin kyllä se läpi meni. Missään vaiheessa ei tullut fiilistä että täytyisi jättää seuraava vartti väliin ja mennä nurkkaan istumaan. Tehoja voi itsekin säätää oman kunnon mukaan, pääasia että yrittää - eikö vain? Pidin erityisesti siitä kun ohjaaja puhui tunnin aikana omista henkilökohtaista vastustajista joita vastaan taistellaan. Sekin auttoi pitämään tavoitetta mielessä. Ensin ajattelin että minun vastustaja on se vuori minne tässä nyt treenataan että huipulle päästään - mutta sitten tajusin että ei se vuori ole minun vastustaja - vaan se vuori on kumppani. Oma vastustaja on oma itse ja oma pää joka kyseenalaistaa että onko musta tähän?
Treeniselfietä ei nyt jaettavaksi asti ole, eikä mitään kuvamatskua tunnilta. Sen sijaan lainasin netistä kuvan siitä millaiselta tuo BodyCombat parhaimmillaan näyttää. Takuulla mennään ensikin sunnuntaina! Ihan loistavaa että tunti on juurikin sunnuntai-iltana - sellainen aika jolloin lähes poikkeuksetta on takuulla vapaana. Hiki tuli ja onneksi kotona oli sauna tulilla kun kotia pääsin. Huomenna saattaa koskea kinttuihin ja käsivarsiin.
Rajasaaressa 3.10.2015 |
Ensi viikolla ainakin luvassa ihan salitreeniä - ja saliselfie. Stay tuned!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti