Hiljattain törmäsin keskusteluun jossa aiheena oli kantajien ja oppaiden työolosuhteet vuorikiipeilyssä sekä vaelluksilla. Ihan varmasti aiheellinen keskustelun aihe sekä myös pohdittavaa jokaiselle joka suunnittelee vastaavaa reissua. Kilimanjarolle et pääse ilman että olet jonkun organisoidun reissun matkassa - mihin aina kuuluu sekä oppaiden sekä kantajien palvelut. Sen verran olen asiaan ehtinyt perehtyä että kaikkien retkijärjestäjien asiat näiltä osin ei ole yhtä hyvin kuin toisilla. Hinnassahan se usein näkyy - jos hinta on reippaasti alle keskiverron niin varmasti se missä säästetään on juurikin kantajien palkat. Moni järjestäjä ei maksa kantajille mitään vaan heidän palkkansa on yksistään kiinni tipeistä joita saavat retken osallistujilta. Köyhissä maissa varmasti silläkin tippiliksalla löytyy tekijää - Tansaniassa keskipalkka kuukaudessa pyörii 50 euron hujakoilla. Kuukaudessa! Saman summan pystyy tienaamaan yhdellä viikon reissulla kantajana tippinä joten ei ihmekkään että homma houkuttelee. Omalla vastuulla vielä, työnantajien vastuuseen ei kuulu näissä tapauksissa edes kantajien terveydestä huolehtiminen.
 |
| Kuva: Peak Planet - henkilökuntaa |
Peak Planet joka toimii siis järjestävänä tahona omalla retkellä huolehtii kantajista sekä oppaista kuten myös ympäristöstä. Heillä on
jäsenyyksiä eri organisaatioissa joilla on tarkoitus edistää kantajien työoloja sekä ympäristön hyvinvointia sekä muutenkin huolehtivat työntekijöistään ja vuoren säilyvyydestä roskattomana. Roskaaminen on iso ongelma - kaikki matkan järjestäjät eivät niin välitä siitä jääkö leiripaikoille lojumaan roskaa vaiko eikö. Jos ajattelee omaa tulevaa reissua - retkikunnassa tulee olemaan varmasti noin 15-20 henkeä osallistujineen ja henkilökuntineen. Vuorella ollaan viikko - tuossa ajassa tuon kokoinen porukka saa aikaan jo melkoisen määrän roskaa.
Climb Kilimanjaro Guiden mukaan huipulle yrittää joka vuosi noin 35000 ihmistä. Jos jokainen on sielä minimissään sen kuusi päivää niin melkoinen määrä roskaa jää jälkeen. Jos kaikki jättäisivät ne sinne niin eipä menisi kauaa kuin koko vuori olisi täydellinen kaatopaikka. Tottakai vastuu on myös retkelle osallistujilla siitä että vuori säilyy sellaisena kuin sen kuuluu olla vielä tulevillekin sukupolville - näin ollen koitan itse parhaani mukaan huolehtia siitä että mukaan lähtee mahdollisimman vähän sellaista mitä en voi itse myös alas tuoda.
 |
| Kuva: Ricky Gervais / Twitter |
On hienoa nähdä kuinka eettisyys ja vastuullisuus korostuu matkailussa koko ajan enemmän ja enemmän. Eläinten hyvinvointiin liittyvissä asioissa varsinkin on tapahtunut paljon edistystä suomalaistenkin matkanjärjestäjien ohjelmistoissa - moni on poistanut ohjelmistaan retket joihin liittyy eläinten törkeää viihdekäyttöä. Niin ne asenteet alkaa sitten muuttumaan myös kohdemaissa kun asiakkaita ei enää tule. Onhan vielä paljon tehtävää… Afrikan osalta en voi ymmärtää metsästysmatkamuistojen perässä lähtevien ajatusmaailmaa (trofee-metsästys, trophy hunting). Koko toimiala on oksettava. Luojan kiitos moni lentoyhtiö on kieltäytynyt kuljettamassa näitä matkamuistoja Afrikasta ja muutenkin asian ympärillä on ollut niin paljon haloota että muutosta tapahtuu. Suomessa on myös SEY:n taholta otettu
kantaa asiaan. Miksi ihmeessä joku haluaa maksaa hirveitä summia siitä että matkustaa maahan jossa on upea luonto ja mahtava eläinkunta vain tappakseen - ja saadakseen kotiinsa seinälle muistoksi tästä leijonan pään tai kirahvin taljan? Mitä metsästämistä se on ja minkä takia että eteesi tuodaan vankeudessa kasvatettu villieläin - ehkä jopa huumattuna ettei karkuun tajua lähteä jotain urpoa "metsästäjää" joka saa jotain sairasta iloa siitä että ampuu eläintä päähän sekä saa itsestästään kuvan sosiaaliseen mediaan saaliinsa kanssa? Kyllä ihmiset voi olla sairaita. Onneksi on myös heitä jotka kovasti ajavat niiden asiaa jotka eivät voi itseään puolustaa.
Ricky Gervais on oma lempparihenkilö monellakin tapaa eikä vähiten siksi että hän jaksaa kerta toisensa jälkeen omalla loistavalla tavallaan nostaa esiin eläinten hyvinvointiin ja kaltoinkohteluun liittyviä asioita - myös tämän kuvottavan trofee-porukan kanssa. Toivon todellakin ettei omalle lentomatkalle satu ketään joka edes haiskahtaa siltä että matka Tansaniaan on tapahtumassa siitä syystä että muistoksi saadaan murhatun, kuoleen eläimen osa. Olisi kestämätön paikka.
Turismissa on aina varjopuolensa oli matkan tarkoitus mikä tahansa. Osassa ei muuta kuin pimeää puolta olekkaan - mutta valtaosassa kuitenkin pystytään myös vaikuttamaan positiivisesti. Turismi tuo rahaa - moni alue elää matkailijoista. Näinhän sen pitäisikin olla, win/win tilanne sekä matkustajille että paikallisille. Matkailijoiden vastuuta ei voi korostaa koskaan tarpeeksi. Olen hyvin kiitollinen siitä että itselläni on tämä mahdollisuus kiivetä Afrikan katolle, nähdä sellaista luontoa ja elämää mitä ei missään muualla ole ja samalla reissulla vielä päästä näkemään vapaana luonnossa laukkaavat kirahvit. Samalla, omilla valinnoilla voin myös edistää sitä että tuo säilyy myös omille lapsille. Nepalissa ollessani aikaisemmin heräsin aamulla näkymään Himalayan vuoristoon ja sain nähdä sarvikuonoja luontaisessa omassa elinympäristössään - korvaamattoman upeita asioita. Samalla reissulla näin myös Intian puolella kahlittuja karhuja toreilla joita hakattiin jotta ne esiintyisivät turisteille sekä pieniä lapsia jotka vanhemmat pakottivat kaduille likaisina keräämään rahaa turisteilta. Turismin monet kasvot - ja matkailijoiden vastuu on juuri siinä että kunnioitetaan paikallisia ihmisiä, heidän tapojaan, heidän luontoaan ja erityisesti pidetään omalta osaltamme huolta siitä ettei tueta minkäänlaista toimintaa joka perustuu heikomman kaltoinkohteluun rahan saamiseksi. Tuetaan kestävää kehitystä, eettisyyttä. Näytetään omalla esimerkillä paikallisille että olemme täällä näkemässä ja kokemassa sitä aitoutta sekä siitä olemme valmiita maksamaan - emme siitä että meidän vuoksi ja huvitukseksi joutuu joku kärsimään tai tekemään työtä nälkäpalkalla vain siksi että me emme välitä paikallisisten hyvinvoinnista.
 |
| Kuva: Peak Planet - kirahveja Arushan luonnonpuistossa |
