Onneksi kaikkea ei tarvitse ostaa….

Testatut otsavalaisimet

Rinkka näyttää ja tuntuu hyvältä
selässä

Tuollainen reissu kuten meillä tulossa syö luonnollisesti rahaa. Kustannuksia ei tule pelkästään matkan osalta; vaan myös varusteiden sillä niiden on pakko olla hyvät. Aikaisemmassa bloggauksessani täällä vähän mietiskelinkin että mitä pitää mukaan ottaa ja hankkia. Kun lähtökohdat useamman päivän vaellukseen on ne mitkä ne itselläni on - ei tarvittavia varusteita ole juurikaan entuudestaan lojumassa kaappien perukoilla. Kaikki pitää hankkia. Laadukkuus ja käyttömukavuus on todella korkealla varusteiden vaatimuslistalla koska en ainakaan itse halua että vaellus kärsii tai jopa huipun saavuttaminen epäonnistuu siksi että varusteet on epämukavat tai lahoavat matkalla.

Postilakosta huolimatta paketti
tuli parissa päivässä

Onneksi tosiaan kaikkea ei tarvitse ostaa! Yhteistyökumppanini Liizin kautta voi vuokrata retkeilytarvikkeita - tosin heidän valikoimastaan löytyy tavaraa myös kotiin, lastentarvikkeita sekä työkaluja ja valikoima kasvaa koko ajan. Tuotteet on laadukkaita - ja vuokraamalla säästää kyllä pitkän pennin verrattuna siihen mitä kustantaisi ostaa itselleen uutena esimerkiksi ne tuotteet mitä itseltäni puuttuu matkalle; rinkka, makuupussi, otsavalaisin, makuualusta noin nyt alkuun tulee mieleen puutelistalta. Rinkan vuokraus, kuten muidenkin tuotteiden onnistuu niin kätevästi tuolta. Vuokrattavat tarvikkeet tulee postipaketilla kotiin muutamassa päivässä.Tottakai varmasti jos vastaavia reissuja harrastaa useamminkin kuin kerran joskus kymmenessä vuodessa se itselle hankinta kannattaa. Retkeilytarvikkeiden vuokraus on itselleni kuitenkin tällä hetkellä mielekkäämpi vaihtoehto kuin rahan käyttäminen useiden satojen eurojen edestä ostamiseen ja tavaran kertyminen kaappeihin. Kaikkea ei tietenkään vuokrata voi mutta ne mitä voi niin ehdottoman hyvä vaihtoehto!

Puoliso testaa otsalamppua

Meillä oli nyt testissä Liizin kautta Haglösin 50 litrainen rinkka sekä muutama otsavalaisin; tehokkaampi Navigator ja sitten kevyempi malli Lumonite Compass.  Kaikki tuotteet äänestettiin sekä itseni että puolison puolesta jatkoon - todella päteviä tarvikkeita ajatellen meidän reissua. Otsalappujen testauksesta koiriemme kera pimeässä metsässä kerroin toisen blogini puolella täällä - käy lukemassa.

Rinkkatestin statistiikkaa

Säätäminen itselle sopivaksi
on helppoa

Virallista rinkkatestiä tein tuola meidän lähimetsässä yhdessä Arttu-koiran kanssa vaikka onhan tuota testailtu ja tutkailtu tässä jo monena päivänä. Kierrettiin tarkoituksella vähän haastavammassa maastossa pysyen pois poluilta ja sorateiltä niin paljon kuin mahdollista jotta saatiin kunnolla tuntumaa rinkkaan - liukkailla kallioilla, kivien ja kantojen yli, kuusen oksien alta. Latasin painoksi 2 x 2 kilon painoiset käsipainot sekä random vaatteita sekä tavaraa - painoa oli toista kymmentä kiloa pakattuna sekä rinkan oma paino. Rinkka on säädettävissä kantajan selän mukaan mikä lisää käyttömukavuutta - säätäminen itselle sopivaksi oli simppeli ja nopea homma. Paino rinkassa jakautui hyvin tasaisesti enkä tuon meidän testikävelyn aikana kertaakaan tullut epämukavuuden tai liian painon tunnetta. Rinkassa on mukavasti tilaa kyllä ja eri taskuja sekä pakettiin kuuluu myös erillinen sadesuoja. Hyvin voisin kuvitella kantavani tätä selässäni pitempiäkin matkoja mitä nyt teimme ja puoliso kuittaa olevansa samaa mieltä. Tätä tapaa treenata Kilimanjarolle suositellaan kovasti ihan ykköstapana - eli vaihtelevassa maastossa kävelyä eri pituisia matkoja rinkka selässä. Sitähän se koko homma sielä sitten on joten valmentautuminen näin on tärkeää ja sitä pitää jatkossa omaankin treenikalenteriin lisätä merkittävästi. Tänään jatkan treeniä vielä illemmalla BodyPumpin merkeissä Vidassa - selän lihaksisto ainakin kaipaa vielä paljon enemmän voimaharjoittelua juurikin tuota rinkan kantamista selässä mielessä pitäen.

Arttu-koira testipoluilla

Liizin Facebook-sivuilla on muuten vielä huomiseen 30.11.2015 voimassa oleva tarjouskamppis; 25% alennusta retkeilytarvikkeiden yli 40 euron vuokrauksista. Kannattaa käydä tsekkaamassa jos retkiä on näköpiirissä ja pistää sivusto muutenkin tykkäyslistalle niin pysyy perillä kun tarjouksia tulee.

Mitä messiin Kilimanjarolle?

Tykkään miettiä asioita ennakkoon - varsinkin tälläisiä kuten varusteita mukaan retkelle. Oma retkeilytausta nyt on mitä on eli ei paljoa mitään niin hankittavaa on, oikeastaan mitään ei ole valmiina. Puolison tilanne on hieman parempi - häneltä löytyy kaapista jo yhtä sun toista mitä tuollakin tarvitaan. Itseltäni ei joten suunnitelmia täytyy tehdä ennakkoon jo mitä hankkia pitää. Osittain ihan siksikin että saa jyvitettyä kuluja pidemmälle aika välille eikä kertashoppailulla tarvitse kaikkea hankkia, osa varusteista taas kaipaa hieman sisäänajoa ennen lopullista käyttötarkoitusta. Tärkein on - eli ne kengät. Myös pikkureppu minne pakataan joka päivän reittiosuudelle tarvittavat kamat; kamera, puhelin, vettä, välipalaa sekä lounas. Kantaja kantaa rinkan missä on nuo muut tarvittavat tavarat - tietenkin painoraja näissäkin on joten järkevää ja maltillista pakkaamista. Onneksi on internet mistä löytyy paljon lähteitä siitä mitä mukaan pitää ottaa. Internettiä on tullut selattua myös että mitä ja mistä hankin sekä ihan fyysisestikin alan kaupoissa pyöritty on. Tässä alla hieman listaa… Tämä video oli yksi oiva apu miettiessä että mitä tarvitaan mukaan.

Julbo Explorerit

• vaelluskengät (on!)
• päiväreppu (on!)
• aurinkolasit (nämä haluan - Julbo Explorer)
• otsalamppu
• makuupussi
• makuualusta
• vesipulloja (on!)
• kävelysauvat (nämä saa vuokrata kiipeilyfirmalta - en aijo ostaa)
• rinkka
• housut (vielä etsin millaiset olisi parhaat)
• kuoritakki
• fleecetakki
• lämmin toppatakki 
• alusvaatetta (paitoja, trikoita..)
• sukkia
• hanskoja
• huiveja
• hattuja
• kevyempää kesävaatetta alemmille korkeuksille 

Näiden lisäksi tietenkin tarvitaan vielä paljon pienempää tilpehööriä hygieniatarvikkeista lähtien - mutta onneksi aika vähän. Toisaalta kuitenkin ihan vapauttavaa lähteä reissulle missä ei tarvitse (eikä voi) hirveästi huolehtia ulkoisesta olemuksesta. Meikkejä ei tarvitse - milläs peset pois ja missäs meikkaat - tai miksi. Shampoota ja suihkugeeleille ei ole käyttöä kun ei ole suihkua missä viikkoon käydä. Hampaat sentään onnistuu pesemään. Välineurheilua tämä kyllä siinä mielessä on että hyvät, laadukkaat välineet on kuitenkin aika iso osa sitä onnistumista. Olosuhteet ja lämpötilat voi kuitenkin vaihdella rajustikkin, eikä kukaan varmasti myöskään halua pilata kokemusta sillä että on rimpulat aurinkolasit joista ei ole mitään apua häikäisevällä jäätiköllä, joutuu palelemaan öisin kun makuupussi on kehno tai huiputuspäivän yönousuun on varattu liian tehoton otsavalo ja toikkaroit puolisokeana mäkeä ylös. Onhan tuossa listassa vielä hankittavaa. Onneksi matkan päätteeksi tehtävä safari ei sentään vaadi sen enempää ostoksia - kunnon kiikarit kyllä koska haluan kiikaroida niitä eläimiä - varsinkin kirahveja! 

Kaamosta...

Syksy ja pimeys runttaa päälle. Onneksi on lämmin eikä lunta, mutta tuo pimeys… Koirien kanssa ei enää valoisalla ulos ehdi kuin viikonloppuisin. Ei yhtään kivaa kun päivän valoisa aika menee työpaikalla. Joskus, esimerkiksi nyt, toivoisin olevani vuorotyöläinen enkä perusvirka-aikaa tekevä jotta sattuisi ehkä enemmän vapaa-aikaa muulloinkin kuin pimeinä iltoina. Tänään vettä satanut puolestaan aamusta alkaen joten ei hauskaa tämäkään! En ole ikinä ollut talvi-ihmisiä ja harvemmin ollut syksysäistä harmissani. Joten tämä syksy on vaan tuntunut paljon pidemmältä ja pimeämmältä. Energiatasot on kyllä ihan nollassa.

Kävin eilen shoppaamassa käsipainot kotiin sekä fysioterapeutin suosituksesta puolisolle jumppapallon selkäkipuja lievittämään ja ehkäisemään. Nuo käsipainot hankin oikeastaan juuri tälläisiä masentavia syyspäiviä varten jolloin ei oikeastaan innosta tehdä mitään eikä huvita lähteä minnekkään.

Olisipa kesä ja aurinkoa, pitkät valoisat illat…. Vähän tylsältä tuntuu tosiaan kaikki eikä mikään innosta. Kaamosmasennus?

Mitä tuo lysti maksaa?

Aika moni kenelle olen kertonut tulevasta retkestä on kiinnostunut kuulemaan kuinka paljon matka maksaa. Kustannukset alkavat olla aika hyvin selvillä jo, osa maksettunakin - Peak Planetin depostit ja lennot.

Suurimmat kuluerät on tietenkin lennot sekä itse matka. Peak Planetin paketti tuli maksamaan 2566 euroa per henkilö. Tähän hintaan sisältyy:

Lennot varattu!

• lupamaksut kiipeilystä Kilimanjarolla
• täysihoito kiipeilyn ajan (6 yötä vuorella ruokineen)
• oppaiden ja kantajien palvelut
• kuljetukset hotellilta kiipeilyreitille ja takaisin
• lentokenttäkuljetukset
• kolme yötä hotellissa (kaksi ennen kiipeilyä, yksi palatessa)
• kaksi illallista hotellissa, kolme aamiaista
• päivän Arushan safari (sisältäen lounaan) 

Lentojen hinnaksi per henkilö tuli 988 euroa - KLM vie ja tuo Amsterdamin kautta Kilimanjaron kentälle. Lennot on jo ostettuna. 

Pakollisia maksuja mitä hintaan ei sisälly tulee jonkin verran:

• viisumi (hankitaan kentältä) noin 44 euroa
• pakollinen matkavakuutus (meillä on vuoden vakuutukset jotka kattaa tämän)
• kuljettajille ja oppaille paikan päällä maksettavat tipit, noin 250 euroa

Kuva: Peak Planet - leiri Kilimanjarolla

Pyöreästi siis per henkilö hinnaksi tulee noin 3850 euroa. Käyttörahaa ei retkellä kauheasti tarvitse - vuorenrinteillä ei turistikrääsäkauppoja ole eikä baarejakaan jossa voi käydä levähtämässä ja juomassa pari kaljaa. Safarinkin on tiivis päivän paketti joka keskittyy eläimiin joten ostosmahdollisuudet on sieläkin nolla. Koko matkan aikana meillä on vain yksi vapaapäivä ennen huipulle lähtöä. Saavumme iltalennolla joten tästä syystä buukkasimme ylimääräisen hotelliyön jotta voimme käyttää tuon kiipeilyä edeltävän päivän lepoon. KLM lennot saapuu aina vasta illalla joten ei oikein innostanut idea että heti seuraavana päivänä pitäisi aloittaa pitkä vaellus. Pakko saada siis elpyä lentomatkasta ja lepäillä päivä. Majoitumme Marangussa joten vapaapäivän aikana pääsee tutustumaan kaupunkiin myös. 

Käyttörahaa tietenkin jonkin verran pitää mukana olla. Lisäkustannuksia tulee myös varustehankinnoista joista postaan lisää myöhemmin. Tietenkin myös kokonaiskustannuksissa on huomiotava myös se mitä kotona tarvitaan meidän ollessa poissa - koirien hoidonjärjestäminen varmasti isoin yksittäinen menoerä tässä asiassa. Karkeasti siis jos arvoisin - matka kaikkinen kustannuksineen tulee olemaan noin 5000 euroa per henkilö. Euromääräisenä iso summa mutta näin kun kokemuksena ja kokonaisvaltaisena hyötynä itselle ajattelee - kyllähän tuon summan voisi paljon huonomminkin käyttää. 

Yllättäen pidänkin BodyPumpista

Olen nyt kolme kertaa käynyt tuola Vidassa torstaisin BodyPump tunnilla. Ensimmäisen kerran jälkeen saatoin jopa treenikavereille Hannalle ja Johannalle mainita että "ei oo mun juttu, en tuu tänne enää koskaan". Olen surullisen kuuluisa siitä etten omista ensimmäistäkään lihasta, varsinkaan yläkropassa. Jotenkin en siis ihmettele että ensimmäisen kerran jälkeen fiilikset oli - never again. Seuraavana päivänä vielä vahvemmin koska sattui käsiin ja jalkoihin - hyvä kun kahvikuppia jaksoi nostaa. Päätin kuitenkin mennä toisenkin kerran ja kolmatta kertaa ei tarvinnut edes miettiä. Ensimmäisen kerran fiiliksiä latisti luonnollisesti taas kerran se että iso osa tuntia meni sähläämiseen painojen vaihtojen kanssa. Nyt kun tunnin kulku on tullut tutummaksi osaa jo miettiä valmiiksi mitä tarvitsee ja missä kohtaan.

Oman kolmen kerran kokemuksen perusteella tuo tunti on ihan loistava kaikille. Ihan siitä syystä että voit ladata omaan pisteeseen painoja ja tankoja laidasta laitaan sekä käyttää niitä oman kunnon ja fiiliksen mukaan. Ei tarvitse rehkiä äärirajoilla tai heittää tankoa nurkkaan kun ei jaksa -  vaan voi vaihtaa kevyempään ja tietty päin vastoin - jos tuntuu että painoa ei ole tarpeeksi helposti vaihdat lisää hanaa kun olet tunnin alussa kerännyt eteesi eri painoisia kiekkoja, tankoja ja käsipainoja. Liikesarjat on helppoja - kikkailua ja rytmitajua ei tarvitse olla joten ilman sekoilua ja kompastumista omiin jalkoihin selviää. Lemppariksi on muodostunut hauiskääntö, se on mukavaa. Punnertamista inhoan. Onneksi senkin voi tehdä monella tapaa. Tunnilla on motivoiva vetäjä kuten BodyCombat tunnillakin joka korjaa tekemistä tarvittaessa. Se oli kyllä ihan totta mitä kaverini Hanna sanoi kun ensimmäistä kertaa tuonne mentiin että tuloksia alkaa tulla alussa aika äkkiä ja nopeasti voi lisätä painoja. Tänään lisäsin volaa jo ja ei ollut huono päätös. Löysin tämän lyhyen esittely videon Les Mills BodyPumpista - kannattaa katsoa!

Tämän päivän BP HeiaHeiaan merkattuna -
fiilis täys kymppi.

Toinen juttu mistä pidän ja minkä hiljattain löysin on HeiaHeia sovellus. Olin etsiskellyt jo tovin jotain näppärää työkalua jonne kirjata omia treenejä. Itselleni seuranta on osa motivointia - ihan siksi että haluan nähdä että teen jotain. HeiaHeia on tähän varsin näppärä. Kirjaan ylös päivitäiset jutut - melko ylimalkaisesti mutta pääasia on että kirjaa ja voi itse katsella mitä sitä on tehnyt.

Näistä postiivisista asioista huolimatta masentaa tuo fakta että sää muuttuu koko ajan sateisemmaksi, pimeämmäksi ja kohta on talvi… Epämiellyttävää mutta onneksi on tuo liikuntakeskus missä voi käydä vaikka tuuli tuivertaa, sataa ja on kylmä. Koiralenkitkin aikaistuu ja pian pitää ryysiä suoraan kotia tullessa metikköön jos meinaa vähänkin päivänvalon aikaan ulos päästä. Talvea tosin odotan nyt ensimmäistä kertaa sillä en todellakaan pidä lumesta ja kylmästä. Pakko on sekin mörkö voittaa sillä eihän sielä vuorella mikään lämmin ole joten pakkasen sietoa on sitäkin pakko tässä kasvattaa...

Nuuksiossa lauantairetkellä

Käytiin kaveriporukalla viettämässä päivää Nuuksiossa. Sää oli ihan paras patikointiretkelle ja kolmisen tuntia saatiin helposti vierähtämään reissulla. Ihmisiä oli todella paljon liikkeellä - kokeneemmat Nuuksion kävijät osasivat kertoa että koskaan eivät ole nähneet sielä niin paljoa porukkaa. Parkkipaikat oli aivan tukossa. Liekkö syynä ollut että kadonneen Nelan etsinnät ovat houkutelleet alueelle poikkeavan paljon väkeä, muitakin kuin etsintään osallistua. Väen paljoudesta huolimatta oli oikein mukava päivä, hienot maisemat ja loistavaa seuraa tietenkin - viiden naisen ja kolmen koiran joukkueen vahvuudella oltiin liikkeellä. Kierisimme neljän kilometrin Haukankierroksen. Oikein mukava reitti, sopivasti nousua ja laskua sekä hyvin leppoisaa etenemistä. Kuvat kertoo enemmän kuin sanat, kaunistahan sielä on luonnon keskellä! Minulla on testissä Sonyn RX100III kamera tällä hetkellä jolla kaikki kuvat otettu. Näppärä peli kyllä!

Viesti vuorelle mukaan

Vien mukanani vuorelle viestin joka on niin tärkeä että edes se Afrikan katto ei ole tarpeeksi korkea ja näkyvä paikka sitä julistaa. Hyvä alku kuitenkin ja toivottavasti viesti näkyy sieltä selkeästi, laajalle ja ihmiset sen kuulevat.

Olen jo aikaisemmin maininnut kirjoittavani myös toista blogia. Tassunpohjia blogi keskittyy koira-aiheen ympärille ja erityisen lähellä omaa sydäntä on kodittomat koirat ja niiden auttaminen. Kodittomia koiria voi auttaa erityisen hyvin valistamalla ihmisiä steriloimaan koiransa. Koiria on maailmassa ihan liikaa nykyisellään ja steriloimattomat koirat lisääntyy; oli sitten kyseessä vapaana kulkevat koirat tai ihan lemmikkikoirat joille vahinkoja sattuu. Meillä Suomessa kodittomien koirien ongelma ei ole niin näkyvä, mutta jo Euroopassa tilanne on järkyttävä - koko maailmassa sanoinkuvaamattoman kauhea. Kyse ei ole muutamista tuhansista koirista - vaan sadoista miljoonista koirista. Kodittomana syntyneen, kadulle tai koiratarhoille hyljätyn koiran kohtalo on harvoin muu kuin kuolema. Joko sinne kadulle sairauksien, onnettomuuksien, luonnonolosuhteiden, ihmisen aiheuttaman julmuuden vuoksi tai lopetettuna koiratarhoille. Moni ajattelee että ratkaisu kodittomien koirien on ongelmaan on että "tapetaan ne kaikki". Tappaminen ei kuitenkaan ratkaise mitään sillä koiria hyljätään koko ajan lisää ja niitä syntyy koko ajan lisää. World Health Organization on myös linjannut että ainoa kestävä ratkaisu on sterilointi. Kun koirat - ja kissatkin, eivät enää voi lisääntyä - ongelma ratkeaa ajan kanssa itsestään. Kun ihmiset steriloivat lemmikkinsä ei vahinkoja pääse sattumaan eikä populaatiot kasva. Suomessa vaikka ei koiraongelmaa ole, meillä on valtava ongelma kissojen kanssa. Maaseudulla varsinkin kissat kulkevat vapaana, steriloimatta ja ei-toivottuja pentueita syntyy. Suomessa eläinsuojelu joutuu lopettamaan noin 10000 kissaa joka vuosi. Ei ollenkaan hyvä juttu.

Haastattelin toisen blogini puolella Rescueyhdistys Kulkurit ry:n silloista varapuheenjohtajaa Taijaa kesäkuussa. Lue tuo kirjoitus täältä ja saat hyvän taustatiedon siitä mitä kyseinen yhdistys on viime aikoina menestyksekkäästi tehnyt sterilointikampanjoiden eteen - ja miksi. Kulkureilla on käynnissä pitkäaikainen projekti #spayone. Tarkoitus varainkeruun lisäksi sterilointeja varten Romaniassa myös kiinnittää ihmisten huomiota asiaan ja tuoda näkyvyyttä sille kuinka kestävää eläinsuojelutyötä voi tukea - sekä tietenkin huolehtia oman lemmikin steriloinnista.

Juttelin tuossa muutama ilta sitten Kulkureiden toiminnanjohtajan Sallan kanssa tästä heidän hankkeestaan sekä omasta projektistani kiivetä mäen päälle. Oma motivaationi vain kasvaa kun saan viedä Kulkureiden viestin mukanani ja seisoa huipulla kyltin kanssa joka muistuttaa ihmisiä että eläinten sterilointi pelastaa henkiä. Erityisen hienon fiiliksen asiaan tuo tietenkin että voin omakohtaisesti näin kiittää Kulkureita edistyksellisestä ja kestävästä työstä eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi.

Kyltti reppuun siis!

Lue lisää:

Rescueyhdistys Kulkurit ry - tietopaketti steriloinneista
#spayone kampanjan Facebook-sivut